Taistelu Meksikosta

Meksikon julistauduttua itsenäiseksi Espanjasta vuonna 1810 alkoi yli 100 vuoden levoton ja väkivaltainen jakso. Espanjaa vastaan käydyn itsenäisyyssodan jälkeen maa joutui 1800-luvulla taistelemaan muun muassa Yhdysvaltoja ja Ranskaa vastaan. Lisäksi käytiin lukuisia sisäisiä valtataisteluja usein yläluokkaa ja kirkkoa edustaneiden konservatiivien ja radikaalejakin uudistuksia sekä tasa-arvoa vaatineiden liberaalien välillä, joista suuri osa oli maan alkuperäisväestöä. 

Itsenäisyyden alkuaikojen voimahahmo maan politiikassa oli Antonio López de Santa Anna. Santa Anna kuitenkin hävisi sekä Texasin että myöhemmin sodan Yhdysvalloille, jonka seurauksena Meksiko joutui luovuttamaan jopa puolet maa-alueestaan Yhdysvalloille. Turhamaisena tunnettu Santa Anna muistetaan myös siitä, että hänen taistelussa amputoitu jalkansa haudattiin kenraalin arvon mukaisin sotilasmenoin.
1860-luvulla Ranskan Napoleon III asetti Itävallan keisarin veljen, arkkiherttua Maksimilianin, Meksikon keisariksi konservatiivien tuella. Keisarikunta päättyi tasavallan tukijoiden voittoon ja Maksimilianin teloitukseen vuonna 1867.

Reilu sadan vuoden mittainen jakso, jossa taistelu Meksikosta oli kaikkein kiivainta, päättyi sisällissotaan vuosien 1910 ja 1920 välillä, kun maata pitkään ja yhä yksinvaltaisemmin hallinnut kenraali Porfirio Díaz päätettiin syöstä vallasta. Sisällissodan kansallissankareita ja legendoja olivat Pancho Villa ja Emiliano Zapata.